Kaukoympäristöä eli ihmisen näköaistilla havaittavaa ympäristöä kutsutaan maisemaksi. Maisemat voidaan jakaa kahteen eri ryhmään luonnon- ja kulttuurimaisemiin. Luonnon alueet ovat pääosin luonnon muokkaamia ja kulttuurimaisemassa näkyy ihmisen toiminta.
Maisemahäiriöksi kutsutaan maisemaa häiritsevää tai rikkovaa tekijää. Maiseman suuralueita ovat vuoristot, polaarialueiden jäätiköt, rannikot ja saaret, aavikot, maanviljelysalueet sekä metsät.
Suomi on jaettu kuuteen maisema-alueeseen: Lappi, Pohjanmaa, Saaristo-Suomi, Vaara-Suomi, Järvi-Suomi ja Etelä-Suomi.
Lapissa pinnanmuodot vaihtelevat eniten. Keski-Lappi on melko tasaista aluetta, mutta pohjoisessa on paljon korkeita tuntureita. Kasvillisuus vaihtelee alueiden korrkeuksien mukaan ja asutus on harvaa huonon viljelymaan takia.
Pohjanmaa on tasaista aluetta, missä on vähän järviä. Peltoja on runsaasti ja asutusta on paljon jokien rannoilla.
Saaristo-Suomeen kuuluu Saaristomeren alue ja Ahvenanmaa. Alueen kallioiset saaret ovat nousseet merenpintaan maankohoamisen seurauksena.
Etelä-Suomi on vanhaa viljelyseutua, jonka rannikkoalanko yltää itärajalta rannikkoa pitkin Porin seudulle asti. Alueen maaperä on tasaista savikkoa. Etelä-Suomi on tiivistä ruuhka-Suomea, jossa asuu melkein puolet Suomen väestöstä.
Suurin maisema-alue on Järvi-Suomi. Siellä on nimensä mukaisesti paljon jääkauden aiheuttamia järviä, saaria ja kalliomurroksia. Alue on alankoa, mutta moreenin peittämät mäet ja drumliinit näkyvät selvästi pinnanmuodoissa. Maanviljely ja erityisesti metsätalous ovat tärkeitä tulonlähteitä.
Viimeinen maisema-alue on Vaara-Suomi, jossa on suuria korkeusvaihteluita. Vaarat ovat jäänteitä Suomen muinaisista korkeista vuorista, Karelideista. Asutus sijaitsee pääosin vaarojen laella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti