16- tulivuoret ja maanjäristykset

Maan sisällä on sulaa kiviainesta eli magmaa. Sen purkautuessa tapahtuu vulkaanista eli tuliperäistä toimintaa. Kun magma jähmettyy siitä syntyy laavaa, jähmettyneestä laavasta muodostuu tulivuoria.
         Tulivuoret jaetaan kahteen eri ryhmään: kerrostulivuoret ja kilpitulivuoret. Kerrostulivuoret ovat jyrkkiä rinteiltään ja kartion muotoisia. Nimensä mukaan kerrostulivuori koostuu laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Laava on hidasliikkeistä, ja siksi siitä muodostuu korkeita tulivuoria. Kerrostulivuoret sijaitsevat tyypillisesti mannerlaattojen saumakohdissa ja alityöntyvöhykkeillä. Purkaus on kerrostulivuoressa räjähdysmäinen. Kraatterin suulle muodostuu kova kuori, jonka alla magman ja vulkaanisten kaasujen paine kasvaa, paineen purkautuessa vulkaanista tuhkaa ja kaasuja nousee korkealle, jopa stratosfääriin saakka. Vulkaanisen tuhkan toinen nimi on tefra. Pieniä jähmettyneitä vulkaanisia kiviä kutsutaan lapilleiksi. Purkauksen jälkeen maahan satavaa tuhkaa kutsutaan tuffiksi, se kivettyy usein kiveksi.

Vesuvius on kerrostulivuori Italiassa

           Toinen tulivuori tyyppi, kilpitulivuori muodostuu basalttisesta, emäksisestä laavasta, joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Ne ovat loivarinteisiä ja ne syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle. Purkauksissa ei yleensä vapaudu tuhkaa, mutta laava voi suihkuta tuliverhoina maanpinnan yläpuolelle.

Mauna Loa on kilpitulivuori Havaijilla

Maanjäristys tapahtuu, kun kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden. Kun niin tapahtuu, kallioperä repeää ja energi vapautuu nopeasti, syntyy seismisiä aaltoja. Litosfäärilaattojen reuna-alueen maanjäristykset syntyy, kun laatat jumiutuvat toisiinsa, jos ne eivät pääse liikkumaan tasaisesti toistensa ohi tai alitse. Laattojen välille syntyy jännite, mikä purkautuessaan vapautuu maanjäristyksenä. Litosfäärilaatan keskellä tapahtuva maanjäristys johtuu laatan sisäisestä liikkeestä, kallioperän vanhojen jännitystilojen purkautumisesta tai tuliperäisestä toiminnasta.
                 Maankuoren sisällä on hyposentri eli järjestyskeskus. Sen yläpuolella on episentri, jossa tuhovaikutus on voimakkain. Hyposentristä lähtee liikkeelle kahdenlaisia seismisiä järistysaaltoja. Pitkittäiset P-aallot etenevät maankuoren sisällä. S-aallot ovat puolet hitaampia ja ne eivät läpäise sulia kerroksia maan sisällä. Episentristä lähtevät L-aallot ovat hitaita ja saavat aikaan suurimmat tuhot. Aaltojen avulla voidaan määrittää tarkka järistyskeskus ja järistyksen voimakkuus.