Kiviaineksen hajoamista kutsutaan rapautumiseksi. Mitä kovempi kallioperä on, sitä hitaammin se rapautuu. Rapautumisen seurauksena muodostuu kivennäismaalajeja, joka muodostaa eloperäisen aineksen kanssa maaperän.
Fysikaalinen eli mekaaninen rapautuminen aiheutuu pääosin lämpötilan vaikutuksesta. Kivet laajenee ja supistuu lämpötilan vaihtelun takia ja tapahtuu lämpörapautuminen. Mekaanista rapautumista tapahtuu esimerkiksi aavikolla.
Kemiallista rapautuminen perustuu siihen, että hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. Hapot oat peräisin maaperästä. Kemiallisen rapautumisen seurauksena kalkkikivi alueille muodostuu karstimaata, jossa veteen liuenneet mineraalit ovat kulkeutuneet pois. Mineraalit saostuvat uudelleen ja näin syntyy tippukiviä. Hapan vesi liuottaa karstimaalle onkaloita ja maanalaisia jokia. Karstimaalla on tyypillisesti tippukiviluolia, doliineja ja poljeja.
Organogeeninen rapautuminen tarkoittaa eliöiden aiheuttamaa rapautumista. Esimerkiksi kasvien juurten tunkeutuessa kallion halkeamiin, jolloin kallio halkeaa. Samalla kasvien juurista vapautuu happoja, jotka liukenevat veteen ja hapan vesi liuottaa kallioperää kemiallisesti.
Massaliikunnoiksi kutsutaan maa-ja kiviaineksen liikkumista rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta. Massaliikunnoksia ovat lumivyöryt, mutavyöryt, maanvieremät ja kivivyöryt. Massaliikunnoksia aiheuttavat maanjäristykset, tulivuoren purkaukset, metsien hakkuut ja rankat sateet. Vuotomaa-ilmiö tarkoittaa maan hidasta valumista rinteiltä laaksoon. Maa valuu toistuvan sulamisen ja jäätymisen tai kuivumisen ja vettymisen seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti