Virtaava vesi on ihmisen toiminnan jälkeen suurin pinnan muotoja muokkaava asia. Veden valuessa rinteiltä alas, se kuluttaa jokiuomaa ja samalla kuljettaa erikokoisia kappaleita mukanaan. Joki kaivautuu syvemmälle pohjaeroosion takia ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla alueilla näin syntyy kanjoneita. Sateisilla alueilla uoman reunat romahtavat massaliikunnon takia jokeen ja syntyy V-laakso. Joki madaltuu, kun veden virtaus vähenee ja suuret kappaleet eivät enää liiku virtauksen mukana eteenpäin vaan kasaantuvat pohjalle. Virtauksen voimistuessa vesi tulvii joen yli ja syntyy tulvatasankoja, jotka ovat ravinteikasta viljelyn kannalta.
Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakkaampi virtaus joen ulkoreunalla kuluttaa uomaa ja sisäkarteeseen taas kasaantuu hiekkasärkiä. Joen mutkat ovat nimeltään meandereita. Makkarajärviä syntyy, kun joki oikaisee meanderien välistä. Virtaus loppuu, kun joki laskeutuu mereen. Suisto eli delta syntyy alueelle, missä joki laskeutuu mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi.
 |
| kanjoni |
Tuuli saa aikaan vesimolekyylien pystyliikkeen, jolloin syntyy aallokko. Aallokko iskee rantaan ja hiekka ja sora kuluttavat sitä. Rantaan syntyy lovi, ja maa-aines jossakin vaiheessa romahtaa mereen ja syntyy rantatörmä. Se tasoittuu aallokon vaikutuksesta rantatasanteeksi.
Tuulen ja aallokon kuljettaessa hiekkaa rannan suuntaisesti syntyy haffi. Se on pitkä särkkä eli kynnäs, jonka taakse muodostuu kapea lahti. Haffeja esiintyy Itämeren eteläosissa. Toinen nimi lahdille, jotka särkät ovat eristäneet merestä ovat laguuni.
Tuuli puhaltaa ja kuljettaa hiekkaa, jolloin syntyy dyynejä. Sienikalliot syntyvät, kun tuulieroosio kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit, jolloin vain kovat jäävät jälelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti