Merien, mantereiden ja ilmakehän vesistä muodostuu vesikehä eli hydrosfääri. Suurin osa maapallon vesistä on suolaisissa merissä. Makeaa vettä maapallolla on vain alle 3 %. Makea vesi on juomakelpoista, mutta se on jakautunut epätasaisesti. Osa siitä pintavetenä joissa ja järvissä, suurin osa pohjavetenä.
Maapallon vesi kiertää jatkuvasti mantereiden, valtamerien ja ilmakehän välillä. Auringon säteilyenergia ja Maan painovoima pitävät yllä veden kiertokulkua eli hydrologista kiertoa. Auringon säteilyn vaikutuksesta vesi haihtuu meristä ja mantereilta ilmakehään, mistä tuulet kuljettavat vededn paikasta toiseen.
Lämpö saa aikaan veden haihtumisen eli evaporaation pintavesistä ja kasvien pinnalta.
Pohjavesi on maanpinnan alle imeytynyttä, pohjavesivyöhykkeeseen kulkeutunutta vettä. Veden imeytymiseen vaikuttavat maa- ja kallioperän vedenjohtavuus, sateen määrä ja kesto, maaston muodot, maanpinnan laatu ja kasvillisuus. Parhaiten vettä läpäisee sora ja heikoiten savi. Pohjaveden pinta on keskimäärin 2-4 metrin syvyydellä Suomessa. Pohjavesi on korkeimillaan keväisin lumien sulamisen jälkeen ja syyssateiden aikaan. Pohjavettä poistuu lähteisiin ja vesistöihin. Sen pinnan tasoon vaikuttaa myös ihminen ojituksilla ja pohjaveden pumppaamisella.
Säännöllistä veden pinnan laskua ja nousua kutsutaan vuorovedeksi.Tämä aiheutuu Kuun, Maan ja Auringon vetovoimien yhteisvaikutuksesta sekä Maan pyörimisestä akselin ympäri. Eniten vuorovesi-ilmiöön vaikuttaa Kuu. Kun Kuu on jonkin paikan yläpuolella, se vetää valtameren vettä itseään kohti ja aiheuttaa mereen pullistuman, samaan aikaan toisella puolen maapalloa vesi nousee. Nousuvesi eli vuoksi ja laskuvesi eli luode esiintyvät kahdesti vuorokaudessa, 12 tunnin ja 25 minuutin välein. Auringon, Kuun ja Maan ollessa samalla akselilla aiheutuu voimakas nousuvesi eli tulvavuoksi. Se aiheutuu Kuun ja Auringon vetovoimien yhdistyessä. Vajaavuoksi eli tavallista matalampi nousuvesi taas aiheutuu Kuun ollessa suorassa kulmassa Maahan nähden. Vuorovesi-ilmiön voimakkuus vaihtelee merien syvyyksien ja merenpohjan muodon takia.
Vedenjakaja rajaa valuma-alueen, joka koostuu maa- ja vesialueesta, jolta vesi poistuu laskujokea pitkin. Tähän voi kuulua useita järviä ja jokia. Valuma-alueelta mitataan vesitasetta. Siinä otetaan huomioon alueelle satanut vesi (P), alueelta haihtunut vesi (E) sekä pinta- ja pohjavesivaluntana alueelta poistunut vesi (R). Lisäksi mitataan vesivarastojen muutoksia. Tällöin saadaan vesitaseyhtälö.
s. 45 T. 2
Evapotranspiraatio on yhteisnimitys veden kiertokulussa haihtumiselle sekä kasvien elintoimintojen mukana tapahtuvalle haihtumiselle. Silloin vesi kulkeutuu kasvin juurien ja varren kautta ja haihtuu pinnan kautta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti